Tunnetaitojen harjoittelu on taitoharjoittelua

Tunnetaidot – onko niillä niin väliä, verrattuna muihin taitoihin kuten hyvään kielipäähän ja nopeaan matemaattiseen älyyn? Tutkimusten mukaan – on, aivan valtavasti!

Tunnetaitojen opettelemisella on todettu olevan laajasti vaikutuksia niin koulusuoritusten parantumiseen kuin mielialaoireiden ja kiusaamisen vähenemiseen sekä kouluviihtyvyyteen. Tunnetaitojen vakiinnuttamisella opetusohjelmaan voisi olla merkittäviä vaikutuksia lapsiemme hyvinvointiin tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Tunnetaidot ovat taitoja, aivan kuten matematiikka, kielet ja polkupyörällä ajaminenkin, ja niitä on mahdollista harjoitella askel askeleelta helposta vaikeampaan edeten.

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä havaita, tunnistaa, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Tunnetaitojen harjoitteluun on tärkeää panostaa aivan erityisesti lapsuudessa, kun aivojen tunnesäätelystä vastaavat osat ovat vielä kehittymässä. Lapsen kyvyt säädellä itseään, eli omia tunnereaktioitaan ja käyttäytymistään ovat vielä puutteelliset hyvästä syystä – hänen aivonsa eivät ole vielä valmiit siihen. Siksi aikuisen apu ja lempeä opastus tunnemyrskyissä on äärimmäisen tärkeää.

Itsesäätelyn ABC

Itsesäätely on tunnetaitojen osa, joka tarkoittaa taitoa säädellä tunteita, käyttäytymistä ja kognitiivisia toimintoja. Onnistuneen itsesäätelyn seurauksena ihminen kykenee suhteuttamaan oman toimintansa tilanteeseen ja toimimaan rakentavasti, tilanteeseen sopivalla tavalla. 

Toimivan itsesäätelyn opettelun pohjalla on turvallisuudentunne, joka syntyy kun aikuinen vastaa lapsen tarpeisiin asianmukaisesti ja säännöllisesti. Tärkeitä elementtejä turvallisuudentunteen rakentumisessa ovat myös vastavuoroinen leikki ja maailman yhdessä jakaminen turvallisen aikuisen kanssa. Oman perheen arjessa on hyvä jossain kohtaa pysähtyä miettimään, mitkä ovat meidän perheellemme tärkeitä jakamisen hetkiä? Ruuanlaitto yhdessä, luontoretket, iltasatuhetket, lauantaiset elokuvaillat?

Jotta itsesäätelyssä voisi onnistua, on lapsen tiedettävä mitä ympäristö häneltä odottaa. Lapsella ei useinkaan ole käsitystä siitä miten hänen tulisi toimia, ellei aikuinen sitä hänelle selkeästi, kärsivällisesti ja myötätuntoisesti ilmaise. Siksi vaikkapa arkea ja sen sulavaa etenemistä on hyvä selkeyttää eli strukturoida lapselle, pilkkoa vaikkapa pukeutuminen pieniin palasiin ja ohjata ja auttaa lasta toimintojen läpi loppuun saakka. Tämän vuoksi myöskään kiellot eivät edistä lapsen itsesäätelyä ja tarkoituksenmukaista toimintaa – ne antavat ohjeen miten ei saa toimia, mutta eivät ohjetta siitä, mikä tässä tilanteessa olisi sopivampi tapa.

Tunnetaidot ja itsesäätely syntyvätkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Usein opettelu voi olla hidasta, ja taitojen automatisoituminen vaatii lukuisia toistoja ja aikuisen kärsivällistä kanssasäätelyä. Kanssasäätelyllä tarkoitetaan aikuisen virittäytymistä lapsen tasolle, kuuntelemista ja tukemista tilanteissa jotka ovat lapselle uusia, vaikeita ja hämmentäviä. Aikuisen rauhallisuus ja selviytymiseen luottava asenne rauhoittavat harjoittelun ollessa hankalaa.

Ajatukset, tunteet ja toiminta

Lapsen käyttäytymistä ei myöskään voi ymmärtää ilman taustalla vaikuttavien ajatusten ja tunteiden tarkastelua. Itsenäistä säätelyä ei voi vaatia lapselta, jonka sisäinen puhe ja itsereflektio ovat vasta kehittymisvaiheessa. Nuoremmilta lapsilta puuttuvat vielä sanat, joilla kuvata omaa tunteitaan ja ajatuksiaan – itselleen ja muille.

Ennen kuin omaa toimintaa voi muuttaa, on ensin osattava tunnistaa ja nimetä tunteensa. Kun kyky havainnoida ja sanoittaa omaa toimintaa tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen kokonaisuutena kehittyy, syntyy myös avaimia ongelmin ja tilaisuuksia toimia toisin. Silloin käyttäytyminen ei enää ole vain tunteen aikaansaama luonnollinen reaktio, vaan yksilön tietoinen valinta.

Esimerkiksi kuormittavissa koulutilanteissa lapsen aivot menevät helposti hälytystilaan, jolloin luontaiset taistele-pakene-jähmety -reaktiot ottavat vallan. Tällaisessa tilassa lapsi ei ole kykenevä selvittämään konfliktitilanteita tai selittämään aikuiselle käytöstään – hän on konkreettisesti ja kokonaisvaltaisesti hädässä. Silloin aikuisen tärkeä tehtävä on pyrkiä auttamaan lasta palautumaan yhteyteen itsensä ja muiden kanssa. Tämä tapahtuu aikuisen tietoisella rauhoittumisella ja lempeydellä, joka vaikuttaa lapsen parasympaattiseen hermostoon tyynnyttävästi. Tällainen ulkopuolinen säätely on elintärkeää lapsen keskeneräisen hermoston kehittymiselle. Harjoittelun ja ajan myötä ulkoinen säätely liukuu sisäiseen säätelyyn, itsenäisempään ja automaattisempaan suuntaan.

Tähän kehitykseen tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja aikaa. Kun lasta johdatetaan onnistumisen kokemuksien kautta kohti itsenäistä valintaa, itsereflektiokyky vahvistuu ja sen käyttö tulee aivojen kehittymisen myötä mahdolliseksi ja hyvän palautteen aikaansaaman mielihyvän kautta kannattavaksi. Uusien rakentavampien taitojen käyttöönotto tulee silloin askel askeleelta todennäköisemmäksi.

Lapselle voi sanoittaa hänen oloaan kysyvässä muodossa: ”Minusta näyttää siltä, että olisit nyt todella hämmentynyt ja se harmittaisi sinua?” Tällöin lapsi saa tunteelleen sanoja, mutta myös mahdollisuuden korjata aikuista jos tämä tulkitseekin väärin. Vaikeassa tilanteessa on tärkeää ensin rauhoittua – ja vasta sen jälkeen seuraa myötätuntoinen, lasta osallistava pohdinta: ”Mitähän tässä nyt tapahtui? Mitä sinä äsken ajattelit ja tunsit? Se on ihan ok, mutta voitaisiinko yhdessä miettiä miten sitä oloa voisi ensi kerralla purkaa?”.

Lähtökohtaisesti kaikki lapset haluavat onnistua ja saada myönteistä palautetta aikuiselta. On hyvä pitää mielessä, ettei lapsi ole tahallaan hankala ja käyttäydy huonosti, vaan hänen itsesäätelytaitonsa ovat vasta kehittymässä. Taitojen puutteen ja aivojen kypsymättömyyden lisäksi taustalla voi olla myös esimerkiksi adhd, asperger, tai vaikkapa traumoja. Nämä kaikki vaikuttavat lapsen voimavaroihin ja kykyyn ymmärtää ja omaksua itsesäätelyn taitoa.

Lapsi ja aikuinen tunteiden aallokossa

Toisilla tunnetaidot kehittyvät nopeammin kuin toisilla. Itsesäätelyn haasteista kärsivät lapset ovat usein tietoisia ongelmastaan. He häpeävät sitä, ja voivat kokea olevansa huonompia kuin muut. Tällöin lasta voi auttaa selventämällä ongelman taustalla olevaa aivotoimintaa. Hän ei ole huono tai osaamaton, vaan aivot tarvitsevat jumppausta! Joillekin esimerkiksi rauhoittumisharjoitukset tuntuvatkin houkuttelevammilta, jos ne esitellään aivotreeninä.

Jos lapsen on vaikeaa pyytää aikuiselta apua, voi taustalla olla turvattomuutta ja epäluottamusta aikuisiin. Silloin suhtautumistapaa on kärsivällisesti ja hiljalleen sulateltava positiivisilla kokemuksilla ja sanoittamalla tunnekokemuksia niin, että lapsen ajattelu ja sisäinen puhe muuttuu hiljalleen luottavaisemmaksi. Sensitiivistä suhtautumista ei tule vähätellä tai säästellä. Jo yhdellä turvallisella, myötätuntoisella ja luotettavalla aikuisella saattaa olla valtava vaikutus myönteiseen käänteeseen lapsen psykologian kehittymisessä.

On tietenkin niin että haastavasti käyttäytyvä lapsi koettelee aikuisen itsesäätelytaitoja ja uskoa kehitykseen. SIlti, juuri tällainen lapsi luultavasti tarvitsee eniten kärsivällistä ja ymmärtäväistä kanssasäätelijää. Aikuisen on venyttävä – hän on tunnesäätelyn tukija, ei kanssaraivoaja.

On hyvä muistaa kuitenkin myös armollisuus itseään kohtaan: yksittäiset mönkään menneet vuorovaikutustilanteet eivät välttämättä ole merkityksellisiä kokonaisuuden kannalta. Aikuisen toimesta tapahtuva anteeksipyyntö ja tunnereaktion avaaminen on lapselle hieno oppitunti tunteiden arkipäiväisyydestä ja anteeksipyynnön voimasta.

Tunnetaitojen ja itsesäätelyn opetteleminen ei lopu lapsuuteen tai nuoruuteen, vaan on koko elämän pituinen matka. Aina on mahdollisuus kasvulle ja uusille valinnoille. Tärkeää on myös aikuisten välinen kanssasäätely. Voimme kasvattajina auttaa ja tukea toisiamme vastavuoroisesti matkan varrella.

Kohti ymmärrystä ja itsenäistä säätelyä

Tunteet vakavasti ottava ja hyväksyvä ilmapiiri auttaa lasta hyväksymään ja kohtaamaan tunteidensa skaalan. Tunteet tulevat tutuksi vuorovaikutuksessa, jossa
– tunteita nimetään
– niiden vaikutuksia kuvataan
– erilaisia toimintatapoja pohditaan ja kokeillaan

Aikuisen rooli lapsen tunnetaitojen kehittymisessä on iso. Hän auttaa tunnistamaan ja nimeämään tunteita, vahvistamaan lapsen kannustavaa sisäistä puhetta, ja kokeilemaan erilaisia tapoja toimia ongelmatilanteissa. Arjessa toimitaan yhdessä, joustavuutta etsien. Voi mennä pitkään ennen kuin tavoiteltu lopputulos käyttäytymisessä saavutetaan. Juuri siksi on tartuttava pieniinkin onnistumisiin ja korostettava niiden merkitystä.

”Minä näen sinut, minä kuulen sinua, minä autan sinua matkallasi. Sinä ja sinun tulevaisuutesi on minulle tärkeää. Olet oppinut jo paljon ja opit vastedeskin. Olet hieno ja hyvä juuri nyt. Matkataan yhdessä tässä tunteiden aallokossa, ja opetellaan purjehtimaan vakaasti ja yhteisvoimin.”

Kaipaatko lisätukea tunnetaitojen opetteluun lapsen kanssa?

Yhteisen ymmärryksen ja tunnetyöskentelyn äärelle pysähdytään runsain käytännöllisin esimerkein tunne-verkkokursseillamme, joilta löydät työkalut niin aivojen toiminnan selittämiseen lapselle kuin myös käytännönläheisiä ja konkreettisia vinkkejä arjen tunnesäätelyn tueksi!

Terapeuteille:
Toimintaterapeuttista tunnetyöskentelyä arjen keskellä

Päiväkodeille ja kouluille:
Tunteita ja tarpeita – Tukea tunnetyöskentelyyn päivähoidon ja alkuopetuksen arjessa

Vanhemmille:
Tutkimusmatkalla tunteisiin – Kuinka tuen vanhempana lapsen tunnesäätelyä?

_{Blogin lähteenä:
Matilainen, Maria ja Puustinen, Marjukka (2021). Maltti ja Sinni. Harjoitteita itsesäätelytaitojen oppimiseen. PS-Kustannus: Jyväskylä.}

---