Zones of regulation – värialueet apuna itsesäätelyn oppimisessa

Kun lapsi käyttäytyy toistuvasti tilanteeseen ja sosiaaliseen kontekstiin sopimattomasti, ei hän tee sitä kiusallaan – hän ei vielä osaa käyttäytyä toisin. Lapset suoriutuvat arjessa aina niillä taidoilla jotka heillä sillä hetkellä on, niin hyvin kuin he vain osaavat. Kuten muutkin taidot elämässä, on itsesäätelykin opastusta ja harjoittelua vaativa, kehittyvä taito. Sen oppimiseen on lapselle hyvä tarjota apua, välineet ja useita toistuvia harjoitusmahdollisuuksia.

Itsesäätely – Mitä ja miksi?

Henkilö jolla on hyvät itsesäätelytaidot kykenee stressaavassakin tilanteessa toimimaan tarkoituksenmukaisesti ja esimerkiksi neuvottelemaan itsensä tilanteen läpi. Henkilölle jolla on itsesäätelyn haasteita sama tilanne on hyvin tuskallinen: hän käyttäytyy harkitsemattomasti ja tekee impulsiivisia, huonoja päätöksiä.

Zones of regulation – Ohjelma itsesäätelyn taidon harjoittelun apuna

Zones of regulation on toimintaterapeutti ja autismiasiantuntija Leah M. Kuypersin kehittämä systemaattinen, askeleittain etenevä menetelmä itsesäätelyn taidon opettelun avuksi. Sen avulla lasta autetaan

  • Tunnistamaan
  • Ymmärtämään
  • Sanoittamaan ja 
  • Säätelemään tunne- ja vireystilaansa

Zones of regulation ohjelmassa tavoitteena on lapsen tuleminen tietoisemmaksi omasta vireystilastaan ja tunteistaan. Zonesin avulla lapsi oppii millaisia keinoja on käytettävissä vireys- ja tunnetilojen säätelyyn, sekä miten ja milloin hän voisi niitä käyttää. Ohjelman avulla pyritään myös tunnistamaan lapsen itsesäätelylle haasteellisia tekijöitä. Tavoitteena on yhdessä etsiä ja opetella keinoja, joiden avulla haasteellisissa ja vaikeissa tilanteissa voi toimia.

Lapsi oppii myös ymmärtämään miten käyttäytymisemme vaikuttaa muiden ajatuksiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tärkein tavoite on, että näiden uusien taitojen avulla lapsi alkaa liikkumaan kohti joustavaa, tilannekohtaista vireys- ja tunnetilan itsesäätelyä. Aivan ensimmäiseksi ohjelmassa kuitenkin tutustutaan neljään väriin: siniseen, vihreään, keltaiseen ja punaiseen.

Ohjelmassa otetaan käyttöön yksinkertainen, lapsille helposti opittava kieli – värikieli. Zonesissa värit kuvaavat erilaisia tunne -ja vireystiloja matalasta korkeaan. Värien avulla on omien tunteiden tunnistamisessa helpompi lähteä liikkeelle kuin ihan suorasta tunteiden nimeämisestä. Käytännössä lapset nappaavatkin tämän värien tunnekielen todella nopeasti käyttöön ja ohjelma on osoittanut arvonsa myös neurokirjon lasten kanssa.

Ohjelman avulla lapsia autetaan tunnistamaan, milloin he ovat milläkin värialueella, mitä se tarkoittaa ja mitä silloin voisi tehdä tuodakseen tunteen esille tarkoituksenmukaisella, tilanteeseen sopivalla tavalla.

Itsesäätelyn tueksi Zones pyrkii tekemään ymmärrettävämmäksi myös muiden tuntemuksia, sekä omien tunnetilojen vaikutusta muihin. Miten esimerkiksi luetaan toisten ihmisten ilmeitä ja eleitä? Kuinka opetellaan eläytymään toisiin ja näkemään asioita heidän perspektiivistään?

Zones of regulation on suunniteltu lapsille itsesäätelytaitojen opettelun tueksi, mutta oikeastaan kuka tahansa voi hyötyä siitä – eivätkä vain lapset, vaan ehdottomasti myös me aikuiset!

Millä värillä sä oot nyt?

Zonesin värialueet, eli sininen, vihreä, keltainen ja punainen kuvaavat kukin omanlaistaan tunnetilaa, energian määrää ja vireystilaa. 

Sininen alue on matalan vireystilan taso. Se kuvaa aivojen ja kehon alivireyttä, hitautta, kuten surullisuutta, väsymystä, kipeyttä tai tylsistyneisyyttä.

Vihreällä alueella vireyden tila on tasainen ja ”ok”. Silloin mieli on rauhallinen, hyväntuulinen, keskittynyt ja/tai läsnä.

Keltainen alue kuvaa virittynyttä ja kohonnutta vireyden tasoa. Silloin koetaan esimerkiksi stressiä, turhautumista, ahdistusta, jännittyneisyyttä, hermostuneisuutta, hämmennystä. Myös villi, hassu ja hupsu sekoiluolo kuuluu tähän alueeseen.

Punainen vireyden taso on räjähtävä: olo on ylitsepursuava ja tunteet vievät vallan. Tunteet tällä alueella ovat hyvin intensiivisiä: vihaisuutta, paniikkia, kauhua, tai järkytystä. Tällä alueella onkin hyvä vain pysähtyä ja odottaa ennen kuin lähtee toimimaan tunteen mukaan.

On tärkeää muistaa, etteivät keltainen, sininen tai punainen alue ole huonoja, pahoja tai kiellettyjä alueita. Kaikilla alueilla ja tunteilla on tehtävänsä elämässä. Tunteita ei kielletä, vaan niiden kanssa opitaan olemaan. Jokaisen alueen tunteet on mahdollista tuoda esiin tilanteeseen sopivalla tavalla. 

Oppitunnit – Työkalupakkeja ja juhlintaa

Zones of regulation -menetelmä on jaettu kahdeksaantoista oppituntiin joissa on selkeät ohjeet etenemiselle. Aluksi tutustutaan värialueisiin: mitä ne tarkoittavat ja millaisia asioita tyypillisesti koetaan mielessä ja kehossa kunkin värin kohdalla. Kun värialueiden idea on ymmärretty, aletaan pohtimaan millaisia värit ovat juuri minussa. 

Seuraavalla askelmalla tutustutaan ja harjoitellaan käyttämään erilaisia välineitä joita itsesäätelyyn voi käyttää. Ohjelmassa nämä välineet/keinot on jaettu kolmeen ryhmään; 1. kehollisiin ja toiminnallisiin keinoihin, 2. rauhoittumisen keinoihin ja 3. ajattelun keinoihin. Kun näihin keinoin on tutustuttu onkin aika opetella omien, itselle sopivien säätelyn keinojen käyttöä ja ottaa ne osaksi arkista elämää.

Ja lopulta viimeisimpänä muttei millään muotoa vähäisimpänä: kahdeksannellatoista oppitunnilla juhlitaan! Jokainen lapsi on ohjelman edetessä edistynyt ja saavuttanut pieniä ja suuria voittoja jotka ovat juhlimisen arvoisia. 

Kaikki onnistumiset ja yritykset on syytä huomata ja nostaa näkyviin läpi ohjelman, aina kun siihen löytyy tilaisuus. Se on oleellinen motivoinnin keino – jos vain vaikeat hetket huomioidaan, ei lapsi varmasti halua sitoutua itsesäätelyn opetteluun. Jokainen värin/tunteen sanoitus, jokainen yritys käyttää itsesäätelyn työkalua, jokainen pienikin oivallus, ne ovat kaikki huomion ja kannustuksen arvoisia asioita! Ja muistetaanhan aikuisen malli, kannustus ja tärkeä rooli kanssasäätelijänä näitä aika vaikeitakin taitoja opeteltaessa!


Lue uusin blogikirjoituksemme
  • Turvaa oppivat aivot

    Turvaa oppivat aivot

    Leikki on lapsen luontainen tapa toimia ja keskeisimpiä osallistumisen muotoja lapsuusiässä, mutta millainen leikki on kehittävää ja hyvinvointia tukevaa? Onko tärkeää se, miltä leikki näyttää vai onko sittenkin kysymys lapsen sisäisestä kokemuksesta?

    Lue lisää!

Lue edellinen blogikirjoituksemme