Resilienssi kehittyy arjessa. Millaisilla tavoilla resilienssin rakentumista voisi tukea toimintaterapiassa? 

Resilienssi on voima, joka auttaa selviämään elämään kuuluvista pienistä ja suurista haasteista, sekä löytämään toivon synkkyydenkin hetkellä. Se ei kuitenkaan ole niinkään ominaisuus yksilössä, vaan se elää jatkuvasti tapahtuvassa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa, jossa on mukana yksilö, ryhmä ja ympäristö. Kun näiden tekijöiden välillä syntyy arkisia selviämiskokemuksia, resilienssi vahvistuu.

Resilienssin rakennuspaloina ovat muun muassa

  • Myönteinen näkemys itsestä ja elämästä  
  • Omien vahvuuksien tunnistaminen 
  • Tulevaisuuteen suuntaaminen
  • Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen
  • Sosiaalisten verkkojen vahvistaminen
  • Ympäristön ja läheisten tuki
  • Kyky pyytää apua
  • Sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä positiivisella tavalla

On olemassa paikka, jossa näiden tärkeiden taitojen yhdistyminen ja harjoittelu on mahdollista — nimittäin sosiaalinen sirkus! 

Toimintaterapian ja resilienssin leikkauspisteessä

Toimintaterapia puolestaan on kuntoutusta, jonka keinona on toiminta. Toiminta määritellään yksilön, tehtävän ja ympäristön vuorovaikutuksena. Toimintaterapian tavoitteena on auttaa asiakasta löytämään keinoja selviytyä omassa elinympäristössään ja arjen toiminnoissa.

Ymmärrys yksilön, yhteisön, ympäristön ja toiminnan yhteyksistä on toimintaterapeutin ammatin keskiössä – ja tämä onkin mitä mainion lähtökohta myös resilienssin ymmärtämisessä ja harjoittamisessa.

Resilienssi kehittyy nimenomaan toiminnassa, eli toimintaterapian ydinkeinon kautta. Keskiössä on merkityksellisyyden kokemus, jonka voi löytää arkisen toiminnan ja vuorovaikutuksen kautta. Kuntoutus, joka kohdistuu resilienssin vahvistamiseen tukeekin todennäköisesti myös yksilön kykyä toimia omassa arjessaan.

Kenen resilienssiä tulisi vahvistaa?

Resilienssin parissa tehdyn tutkimuksen perusteella lapsuusajan kokemuksilla on suuri vaikutus resilienssin kehittymiseen. Lapsilla, jotka ovat saaneet osakseen hoivaa ja turvallisia kiintymyssuhteita, sekä mahdollisuuksia uusien taitojen oppimiseen, resilienssi kehittyy muidenkin taitojen karttuessa. Resilienssi on läheisessä suhteessa kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehittymisen kanssa – onhan kyseessä taito, johon kuuluu oleellisesti esimerkiksi kyky ajatella asioita uudesta näkökulmasta. Tällaisilla taidoilla varustetut lapset kykenevät usein kohtaamaan elämään kuuluvat vaikeudet suhteellisen joustavasti.

Suurimpia vaikeuksia resilienssin kehittymisessä kokevat tyypillisesti lapset, joiden perusturvallisuus järkkyy jo varhaisessa kehityksen vaiheessa, ja joilta puuttuvat tärkeät sosiaaliset turvaverkot. Resilienssi rakentuu arjessa ja sitä testataan ja kehitetään vaikeuksia kohdatessa, mutta liian varhain tapahtuvat vastoinkäymiset, sekä liian vähäinen tuki eivät vahvista resilienssiä, vaan vahingoittavat lasta.

Resilienssiä on kuitenkin mahdollista ja tärkeää vahvistaa nimenomaan silloin esimerkiksi toimintaterapian keinoin. Positiiviset kokemukset arjessa antavat resilienssille kasvualustan, jonka päälle rakennetaan pienien haasteiden, luottamuksen opettelemisen sekä kannustavan palautteen avulla.

Terapeutin resilienssi

Joskus kuitenkin resilienssin rakennusprosessi voi olla terapeutillekin hyvin haastava. Resilienssiä tukevien tekijöiden, kuten omien vahvuuksien tunnistaminen tai kyky pyytää muilta apua, voivat tuntua esimerkiksi vaikeita traumoja kokeneilla lapsilla melkein mahdottomilta opetella.

Työn ja muun elämän ristipaineessa terapeutin omakin resilienssi voi joutua koetukselle. Omien voimavarojen ja ajattelutapojen työstäminen ja uudelleenarvioiminen on lähtemätön osa työtä, jossa ollaan jatkuvasti ihmiselämän ytimeen kuuluvien ongelmien äärellä. Kaaoksen ja epäilyn hetkinä toimintaterapeutti voi löytää tukea ajattelutavan tietoisesta valinnasta. Resilienttejä ajattelutapoja ovat esimerkiksi:

  • Hyväksyntä, eli tilanteen näkeminen ja tunnustaminen sellaisena kuin se on – nyt on näin. Silloin on aloitettava hyväksynnällä, ja liikuttava pienin askelin kohti edes hitusen parempaa. Hyväksyntä tarkoittaa myös lapsen tai nuoren hyväksymistä sellaisena kuin hän on, tuomitsematta ja kunnioittaen hänen ihmisyyttään.
  • Tietoinen hyvän näkeminen, varjeleminen, ja sen päälle rakentaminen. Erityisesti hyvin vaikeissa tilanteissa on tärkeää, että joku näkee hyvän ja arvokkaan ja nostaa sen jalustalle luomaan toiveikkuutta tulevasta.
  • Realistinen toiveikkuus sen suhteen, mitä on tehtävissä ja millaisella tahdilla. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, ja joskus työn tulokset eivät ole suoraan havaittavissa. Toivon pilkahduksia on kuitenkin aina.
  • Rohkeus pyytää apua. Joskus lapsi tai nuori saattaa tarvita hyvin monenlaista tukea, jota joku muu osaa tarjota. Yksi ihminen ei voi vastata kaikkiin tarpeisiin, ja resilienssiä rakennetaan parhaillaan suhteessa useaan ihmiseen.

Resilienssi ei ole vain yksilön ominaisuus vaan se nähdään laajempana kokonaisuutena, jossa yksilön ja yhteisön resilienssi tukevat toisiaan. Miten resilientti sinun työyhteisösi on?

Resilienttiä toimintaterapiaa

Käytännön työssä resilienssin rakentaminen voi lähteä liikkeelle avautumisesta eri mahdollisuuksille: tarkasta kuuntelemisesta, yhteisestä pohdinnasta, ja sopivien toimintatapojen etsinnästä. Millaisia tapoja tuntea osallisuuden tunteita lapsella tai nuorella voisi olla? Mistä hänelle voisi syttyä tunne merkityksellisyydestä? Voitko jotenkin auttaa häntä löytämään sellaisen, tai ruokkia jo olemassa olevaa kiinnostusta?

Etsikää yhdessä lapselle toimintaa, josta hän saa minäpystyvyyden kokemuksia – jotakin, joka kiinnostaa häntä, jonka kanssa hän joutuu hieman ponnistelemaan ja saa mahdollisuuden onnistua, ylittää itsensä. Etsimisen ja yrittämisen voi aloittaa jostakin helposta, hyviä yrityksiä juhlien ja kasvun asennetta korostaen. Auta lasta huomaamaan, että hänellä on vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan.

Harjoittakaa yhdessä lapsen kykyä havainnoida sekä omia että muiden tunteita. Etsikää ja kokeilkaa tapoja reagoida tapahtumiin ja tuntemuksiin: miten rauhoittua, miten lohduttaa toista, miten pyytää apua, miten jakaa ilon ja innostuksen hetket muiden kanssa. Resilienssin pohja rakentuu arjen hyvissä kohtaamisissa. Rakenna siis lapsen kanssa mahdollisuuksien mukaan mukavia muistoja, joissa hän saa kokemuksia turvallisen aikuisen kanssa jaetusta ilosta. Miltä kuulostaisi vaikkapa ilon ja turvan valokuvakansio puhelimen muistissa?

Harjoittakaa yhdessä lapsen kykyä havainnoida sekä omia että muiden tunteita. Etsikää ja kokeilkaa tapoja reagoida tapahtumiin ja tuntemuksiin: miten rauhoittua, miten lohduttaa toista, miten pyytää apua, miten jakaa ilon ja innostuksen hetket muiden kanssa. Resilienssin pohja rakentuu arjen hyvissä kohtaamisissa. Rakenna siis lapsen kanssa mahdollisuuksien mukaan mukavia muistoja, joissa hän saa kokemuksia turvallisen aikuisen kanssa jaetusta ilosta. Miltä kuulostaisi vaikkapa ilon ja turvan valokuvakansio puhelimen muistissa?

Ratkaiskaa yhdessä ongelmatilanteita. Pohdi ääneen, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä, ja anna lapsen ehdottaa vapaasti tapoja ratkoa käsillä oleva ongelma. Valitkaa sitten yhdessä yksi hyvältä kuulostava vaihtoehto, ja kokeilkaa sitä. Jos se ei toimi, kokeilkaa jotakin toista.

Resilienssissä on paljolti kyse luovasta ongelmanratkaisusta, ja pienienkin pulmien ratkominen on tärkeä osa kasvua. Yhteisvoimin pohtiminen ja kokeilu lisäävät myös minäpystyvyydentunnetta ja opettavat yhteistyötaitoja, sekä avun antamista ja saamista – eli vankan resilienssin kulmakiviä.

Toimintaterapian ja resilienssin yhteinen historia ulottuu vuosikymmenten taakse. Jo 1990 ilmestyi AJOTissa Susan B. Finen Eleanor Clarke Slagle Lecture, jossa hän totesi; “yksilön näkemys ja tapa kohdata vaikeita elämäntapahtumia ovat ratkaisevia tekijöitä selviytymisessä, parantumisessa ja kuntoutumisessa…Ironista kyllä, tämä ilmiö jätetään liian usein huomiotta terveydenhuollon ammattilaisten parissa, mukaan lukien toimintaterapeutit”. Toivottavasti muutos tässä asiassa on nyt kolmen vuosikymmenen jälkeen tapahtumassa!

Rakennuspalikat resilienttiin toimintaterapiaan löydät Toiminta Akatemian Toimintaterapia ja resilienssi –koulutuksesta – käytännönläheisin, heti käytössäsi olevin työkaluin. Seuraavan kerran koulutus järjestetään 20.1.2023, lue lisää alla olevasta painikkeesta!


Lue uusin blogikirjoituksemme
Lue edellinen blogikirjoituksemme