Leikkisää leikkiä tukemassa

Miksi leikki on tärkeää?

Leikki on lapsen luontainen tapa toimia ja keskeisimpiä osallistumisen muotoja lapsuusiässä. Leikin kautta lapsi tutustuu ympäristöönsä ja opettelee uusia asioita. Leikki onkin välttämätöntä lapsen fyysisen, sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kehityksen kannalta. Parhaimmillaan leikki on onnistumisen tunteita herättävää ja stressiä lievittävää. Leikki tuokin laatua tähän hetkeen ja luo hyvinvointia ja terveyttä tulevaisuuteen.

Mikä tekee toiminnasta leikkiä?

Leikkiä on helppo kuvailla, mutta yllättäen sitä onkin haastavaa määritellä. Mitkä ominaisuudesta tekevät toiminnasta leikkiä? Onko ohjattu leikki leikkiä? Leikki määritelläänkin usein sen muodon mukaan; sen mukaan, miltä se näyttää. Useat leikinkehitysteoriat keskittyvät määrittämään leikkiä sen mukaan, mitä siinä tapahtuu. Leikkiä voidaan kuvata sen muodon mukaan (yksinleikki, rinnakkaisleikki ja yhteisleikki) tai vaikkapa Piaget’n kehitysteorian termien kautta, jossa leikki etenee sensomotorisesta vaiheesta symbolileikkiin, siitä roolileikkeihin ja viimein sääntöleikkien vaiheeseen.

Nämä teoriat antavat meille viitekehyksen, työkaluja leikin kuvaamiseen ja sen arviointiin. Ne eivät kuitenkaan anna vastauksia siihen, mikä tekee leikistä niin tärkeää ja niin kehittävää. Millaista leikki on sisäisenä kokemuksena? Mikä tekee toiminnasta leikkiä? Onko toiminnan muoto (kuten palikoilla rakentelu tai hippaleikki) oleellista vaiko sittenkin lapsen kokemus tilanteesta?

Leikkisyys-teorian (Anita Bundy) mukaan toiminta on leikkiä, kun lapsi on sisäisesti motivoitunut, hänellä on kokemus kontrollista ja mahdollisuus kuvitteellisuuteen. Tärkeää on nimenomaan lapsen kokemuksesta tilanteessa, ei niinkään näkyvästä toiminnan muodosta. Toiminta on leikkiä, kun

• Toiminta tuottaa lapselle iloa
• Lapsi sitoutuu toimintaan toiminnan itsensä vuoksi, toimintaprosessin tuottaman mielihyvän vuoksi (eikä esim. miellyttääksen aikuisia)
• Lapsi uppoutuu, sitoutuu leikkiin
• Lapsella on mahdollisuus tehdä päätöksiä ja muuntaa/muuttaa leikkiä
• tilanteessa on mahdollisuus mielikuvituksen käyttöön, lapsi voi kuvitella esineiden ja itsensä olevan mitä tahansa, missä tahansa

Tukemalla leikkisyyden elementtejä leikissä, mahdollistetaankin lapselle leikkikokemukset, jotka tuovat niin laatua tähän hetkeen kuin rakentavat tulevaisuuden taitoja ja hyvinvointia.

Miten sitten tukea leikkiä?

Leikki on parhaimmillaan silloin, kun sille on tarpeeksi aikaa ja kun lapsi ei ole nälkäinen, väsynyt tai stressaantunut. Kun halutaan tukea leikkiä onkin hyvä ensimmäiseksi miettiä, onko leikkihetkille järjestetty aikaa arjessa – sellaisina hetkinä, jolloin lapsi on jaksavainen.

Leikkiajan järjestämisen lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota myös leikkivälineisiin ja -ympäristöön.

• Leikkitilassa on hyvä olla lapselle tuttuja välineitä – ja sopivassa määrin välillä myös uutta ja innostavaa.
• Lapselle on tarjolla häntä kiinnostavia välineitä
• Lapselle on tarjolla hänen taitotasolleen sopivia välineitä
• Ympäristö on järjestetty niin, että lapsen on suhteellisen helppo hahmottaa tilan leikkimahdollisuudet ja -välineet (ei liikaa tavaraa)
• Tilanteessa ei ole liikaa vaatimuksia ja odotuksia ( esim. “näin sinun kuuluisi leikkiä”, “näillä välineillä leikitään näin”)
• Leikin saa jättää kesken, tavarat voi jättää paikoilleen ja sitä voi jatkaa seuraavana päivänä – tämä tukee pitkäjänteisyyttä, toiminnan ohjausta ja suunnitelmallisuutta
• Tilanteessa on vapaus valita, tehdä päätöksiä leikin suunnan suhteen.

Aikuisen roolista leikin tukijana

Kun leikin kehityksessä tai vaikkapa leikkiin keskittymisessä tai leikkivässä ryhmässä toimisessa on haasteita, nousee aikuisen rooli leikin tukijana erityisen tärkeäksi.

• Aikuinen on lähettyvillä, saatavilla. Hän on kuin kuminauhan päässä, läsnä tilanteessa, auttaen tarvittaessa, häivyttäen taas rooliaan kun häntä ei tarvita
• Aikuinen ei ohjaa leikkiä liikaa, vaan antaa leikin soljua lapsen ohjaamana
• Aikuinen luo myönteistä ilmapiiriä, tuo tilanteeseen hyväksyvän katseensa, arvostuksensa
• Aikuinen seuraa lapsen vireystilaa; hiljentää tarvittessa tahtia vaikkapa kuiskaamalla, hidastamalla omaa vuorovaikutustaan, mallittamalla rauhallisempaa tahtia
• Aikuinen auttaa vuorovaikutuksen solmukohdissa; vahvistaa tarvittaessa leikkijän viestejä, selventää niitä muille, auttaa ristiriitatilanteessa, antaa mallia neuvottelusta

---