Sisäinen motivaatio – avain oppimisen iloon

Miten lapsen motivaatio oppimiseen saadaan heräämään? Jokaisella meistä on mahdollisuuksia oppia uutta, omassa tahdissaan ja yksilöllisin tavoittein. Kun annetaan aikaa ja mahdollisuuksia, voi harjoittelusta ja oppimisesta tulla siihen kyynisesti suhtautuvallekin antoisaa.

Oppimisessa on pohjimmiltaan kyse asioiden merkityksien ymmärtämisestä, sekä niiden soveltamisesta erilaisissa tilanteissa ja asiayhteyksissä. Motivaatio taasen on haluamisen ja aikomisen lisäksi valmiutta kohdata ne haasteet jotka tavoitetta kohti mennessä voivat tulla vastaan.

Kun oppiminen motivoi sisäisesti, se vie mennessään. Sisäinen motivaatio on tutkimusten mukaan yhteydessä parempiin oppimistuloksiin sekä korkeampaan hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Onkin tärkeää kääntää katse ulkoisesta motivaatiosta (eli palkinnon tavoittelusta tai rangaistuksen välttämisestä) kohti sisäisen motivaation herättelyä.

Sisäinen motivaatio

Sisäinen motivaatio toteutuu kun oppiminen itsessään tuntuu mielekkäältä. Kun jokin asia kiinnostaa aidosti, siihen myös suuntaa herkemmin tarkkaavuuttaan ja tarmokkuuttaan. Siihen liittyvät asiat jäävät silloin myös helpommin mieleen, ja tiedon ja taitojen hankkiminen on oma-aloitteista ja aktiivista.

Kiinnostuksen kohteet eivät ole meissä synnynnäisiä ominaisuuksia jotka pysyisivät koko elämämme muuttumattomina. Kiinnostusta ohjaa voimakkaasti se ympäristö ja kulttuuri jossa kasvamme, ja ne voivat muuttua iän ja elämänkokemuksien myötä voimakkaastikin.

Kiinnostumista voidaan myös kannustaa ja tukea. Lapsen kiinnostumista ja sisäisen motivaation syttymistä voi tukea olemalla lapselle läsnä, aidosti häntä kuulemalla ja hänet näkemällä. Tärkeää olisi samanaikaisesti nähdä lapsen yksilöllisyys, mutta myös meille kaikille yhteiset syvät tarpeet.

Syvät tarpeet motivaation kasvualustana

Motivaation syttymiselle otolliset kasvuolosuhteet ovat ihmisen perustarpeita: tarve yhteenkuuluvuudelle, halu kehittää omia kykyjä, ja mahdollisuus vaikuttaa arkensa ja elämänsä kulkuun.

Yhteenkuuluvuudella tarkoitetaan tarvettamme olla yhteydessä muihin, kuulua johonkin ryhmään, sekä tuntea itsemme ryhmässä arvostetuiksi ja hyväksytyiksi. Motivaation kannalta se merkitsee esimerkiksi sitä, että yksilö kokee saavansa tarvittaessa apua ja tukea muilta ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Yhteisöllisyys mahdollistaa myös palautteen saamisen ja antamisen, mikä on oppimiselle elintärkeää. Hyvässä yhteisössä, jossa on myötätuntoinen henki, sekä palautteen antaminen että saaminen on helpompaa. Silloin motivaatiolla on myös suotuisa ilmapiiri tarttua ihmisestä toiseen.

Halu omien kykyjen kehittämiseen syntyy kun oppijalla on tunne siitä että hän voi ja saa oppia, siitä on hänelle hyötyä ja se tuottaa hänelle mielihyvää. Tässä auttaa, jos oppijalla ei ole jähmeää käsitystä lahjakkuudesta. Motivaation on hankala syttyä, jos on jo etukäteen päättänyt ettei ole tarpeeksi lahjakas aloittaakseen harjoittelua. Jokaiselle on oltava mahdollisuuksia onnistua yksilöllisten tavoitteidensa puitteissa.

Kun tekeminen tuntuu mielekkäältä ja omien arvojen mukaiselta, ja kun koemme että valinnoillamme on merkitystä, olemme valmiita sitoutumaan käsillä olevaan tehtävään tai tavoitteeseen. Hallinnan tunne, mahdollisuus vaikuttaa oman arkensa ja elämänsä kulkuun niin pienemmissä arjen valinnoissa (”kumman tehtävän haluaisit tehdä ensin”) kuin isommissakin linjoissa on olennainen osa motivaation syntyä.

Kun nämä kolme tarvetta toteutuvat ja täyttyvät tasapainoisesti, on sisäisen motivaation heräämiselle luotu hedelmällinen maaperä. Ne tukevat osaltaan myös yksilön ja yhteisön hyvinvointia, oppimista ja rakentavaa toimintaa.

Keinoja motivaation herättämiseen

Miten sitten tukea omaa tai muiden ihmisten sisäistä motivaatiota? Lopullinen toiminnan sytyke on aina kiinni monesta eri tekijästä, mutta on kuitenkin olemassa erilaisia keinoja  sisäisen motivaation herättelemiseen.

1. Uutta tietoa tai taitoa opetellessa mieti, miksi näin tehdään? Mitä hyötyä ja iloa tästä on? Selvennä nämä asiat itsellesi tai toiselle ihmiselle, keskustelkaa ja pohtikaa vaihtoehtoja etenkin silloin kun uusi toimintatapa herättää vastarintaa.
   
2. Täsmennä tavoitteita, tee niistä yksilölliset ja oppijan näköiset. Se auttaa suuntamaan rajallisia resursseja olennaiseen työhön. Olemme erilaisia oppijoita, ja myös tavoitteiden tulisi olla erilaisia ja mukautettuja yksilön ennakko-osaamiseen ja voimavaroihin. Suunnitelmat kannattaa tehdä kirjallisena, mutta myös puhelimeen on saatavilla ilmaisia oppimistavoitteiden seuraamista auttavia sovelluksia.
   
3. Ota huomioon yksilöllisyys kaikessa missä voit. Oppimiseen vaikuttaa esimerkiksi temperamentti, aikaisempi osaaminen, kiinnostuksen kohteet ja mahdolliset oppimisvaikeudet. Jo näiden vaikutusten yhdistelmistä syntyy monia erilaisia oppijoita, joita monet erilaiset asiat motivoivat. Jokainen ihminen kuitenkin motivoituu paremmin, jos hän kokee tulevansa kuulluksi, kohdatuksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Erot eivät ole oppimisen esteitä, vaan tavoitteiden täsmennys on tehtävä niiden pohjalta. Näiden seikkojen huomioiminen auttaa hahmottamaan, mihin kenenkin kannattaa keskittyä ja missä erityisesti tarvitsee apua ja ohjausta. Jokaisen tulisi saada oppimisessa onnistumisen kokemuksia! 
   
4. Linkitä asioita jo aikaisemmin opittuun sekä arkielämään. Siltojen rakentelu vanhan ja uuden tiedon välillä auttaa hahmottamaan mistä kokonaisuudessa on kyse. Jos asiat voi kytkeä omiin kiinnostuksen kohteisiin tai omaa arkea koskettaviksi – aina vaan parempi!
   
5. Muista rakentavan palautteen voima. Hanki sitä itsellesi tai anna toiselle. Hyödyllinen ja rakentava palaute kohdistuu niihin seikkoihin, joihin oppijan on mahdollista vaikuttaa. 
   
6. Luo valinnan mahdollisuuksia, vaikka aivan pieniäkin. Ne lisäävät motivaatiota, kunhan ovat riittävän mielekkäitä ja oppimisen kannalta perusteltuja. Joku saa esimerkiksi apua keskittymiseen jos voi kuunnella samalla kuulokkeista musiikkia.
   
7. Pyri ymmärtämään motivaatio-ongelmia ja niiden taustalla olevia syitä, joita käyttäytyminen ei välttämättä paljasta. Rakentava ja kärsivällinen suhtautuminen niin omiin kuin muidenkin ongelmiin on yleensä aina parempi kuin esimerkiksi moittiminen.
   
8. Kehitä positiivista yhteisöllisyyttä. Madalla kynnystä kysymiseen ja avun pyytämiseen. Pohdi yhdessä ja itseksesi, miten omiin ja muiden vastoinkäymisiin voi suhtautua myötätuntoisesti.

Ei se määränpää, vaan se matka

Aina kaikkia oppimisen ja motivaation syttymisen esteitä ei ole mahdollista ylittää. Asennetta tarkastelemalla voi vaikuttaa vain osaan tekijöistä, ja joskus oppimisen esteeksi tulevat olosuhteet tai ulkoiset tapahtumat jotka eivät ole yksilön käsissä. Voimme kuitenkin jossakin määrin oppia säätelemään sitä, kuinka suhtaudumme ja toimimme erilaisissa tilanteissa, sekä oppia erottamaan toisistaan sen mihin olemme kykeneviä vaikuttamaan ja mihin taas emme. Onko esimerkiksi tavoitteita, käytettävää aikaa tai välietappeja syytä muuttaa?

Onnistuminen tapahtuu harvoin täydessä eristyksessä tai tuloksena pelkästä yksilön lahjakkuudesta tai ponnisteluista. Lahjakkuus on monin tavoin sosiaalista ja vuorovaikutuksellista, ja kaikki tarvitsevat lähes poikkeuksetta apua tai tukea myös muilta. Ilman yhteisöä, tai vähättelevässä ja vihamielisessä ympäristössä on vaikea oppia tai näyttää taitojaan. Me tarvitsemme turvaverkkoja, palautteen antajia sekä opastusta ja ohjausta tiedon lähteiden äärelle.

Kenellekään ei voi taata, että he onnistuvat varmasti sinnikkään harjoittelun avulla. Oppiminen on kuitenkin melkein aina mahdollista, vaikka se tapahtuisikin hitaasti ja pienin askelin. Sisäisen motivaation herättely auttaa meitä myös suuntamaan huomiomme itse oppimisen prosessiin maaliviivalla häämöttävän päämäärän ja lopputuloksen sijaan. Uuden oppiminen, motivaation löytäminen ja unelmointi kun ovat arvokkaita, hyvän elämän peruspilareita jo itsessään.

_{LÄHDE: Miao, Minna (2021): Kasvun asenne oppimisessa. Hyödyllisten haasteiden käyttöopas. PS-kustannus: Jyväskylä.}  

---