Turvaa oppivat aivot – turvan tunne oppimisen edellytyksenä

Miten turvan tunne vaikuttaa aivoihin? Aivot ovat hyvin virittyneet tarkkailemaan ja havaitsemaan ympäristön vaaratekijöitä – aivan erityisen valppaat ovat lasten aivot, sillä tunteista ja toiminnan ohjailusta vastaavat aivoalueet ovat vasta kehittymässä.

Kokiessamme olomme turvalliseksi, jää aivoille kapasiteettia muuhunkin kuin vain vaaratekijöiden skannaukseen – esimerkiksi luovaan ajatteluun, uteliaaseen tutkimiseen, sekä asioihin uppoutumisen ja niistä innostumiseen. Nämä tekijät puolestaan tukevat optimaalisella tavalla oppimista. Turvan tunne onkin aivan oleellinen lähtökohta kaikelle oppimiselle. Mutta mistä turvan tunne muodostuu? Entä miten sitä voisi tukea ja vahvistaa?

Aivot, oppiminen ja säädelty stressi

Tarkastellaan ensin, millaiset toiminnot aivoissa edistävät ja haittaavat oppimista, sekä miten turvan ja turvattomuuden tunne liittyy näihin prosesseihin.

Etuotsalohko, eli niin sanottu aivojen ohjaamiskeskus vastaa muun muassa toiminnan suunnittelusta, päättelystä, eri ratkaisuvaihtoehtojen punnitsemisesta sekä uusien luovien toimintatapojen keksimisestä. Nämä toiminnot voivat aktivoitua silloin, kun mantelitumakkeen taistele-pakene-jähmety -reaktiot eivät dominoi aivojamme, eli toisin sanoen silloin, kun koemme olevamme oikeasti turvassa. Turvan tunne mahdollistaakin niin sisäisen motivaation kuin uteliaisuudenkin, joka on tutkimusten mukaan vahvasti kytköksissä muistamisen mekanismeihin. Peloissaan on kuitenkin hyvin vaikea olla utelias, saatikka innostua jostakin aidosti.

Kaikkea tarkkaavuutta vaativa, kuten oppiminenkin, tapahtuu säädellyssä stressin tilassa. Stressi lisää hermosolujen välistä aktiivisuutta, eli saa ne muovautuvaan tilaan. Tästä tilasta tulee kuitenkin pitkittyessään haitallinen, sillä se kuluttaa hyvin paljon energiaa, eikä aivojen toiminnasta riitä virtaa muille kuin aivojen alemmille osille. Silloin ihminen kokee itsensä uupuneeksi, toimintakyvyttömäksi ja lamaantuneeksi. Pitkittyneessä stressin tilassa tarkkaavaiselle tai tavoitteelliselle toiminnalle – kuten oppimiselle – ei riitä neurokemiallisia edellytyksiä.

Yksi pitkittyneen stressin tavallisimmista taustasyistä on lapsuudessa koettu turvattomuus. Vaikutukset voivat kantautua kauas ja laajalle tulevaan elämään, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että me aikuiset luomme ja vaalimme lasten turvan tunnetta kaikissa ympäristöissä – sekä tunnistamme pitkittyneen stressin oireet lapsessa.

Miten turvan tunnetta vahvistetaan oppimisympäristössä?

Turvan tunne saa lapsen kehityspotentiaalin esiin. Koulu oppimisympäristön turvallisuus tai turvattomuus vaikuttaa voimakkaasti lapsiin. Turvallinen ympäristö tarjoaa heille hyvät edellytykset toivotulle kehitykselle ja hyvinvoinnille, kun taas turvattomuus puolestaan vie lapsen resursseja oppimiselta ja pahimmillaan pahentaa jo olemassa olevia ongelmia.

On meidän aikuisten vastuulla kehittää ja luoda oppimisympäristöjä, joissa lapsi “altistuu” turvan tunteelle. Oppimisympäristöihin voi laskea kuuluvaksi fyysisen ympäristön lisäksi myös sosiaalisen sekä virtuaalisen ympäristön, ja niiden kaikkien tehtävä on auttaa lapsen kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta parhaalla mahdollisella tavalla. Optimaalisesti toimiessaan ne tukevat yksilön osallisuutta, omanarvontuntoa sekä yhteenkuuluvuutta muihin.

Turvan tunne liittyy keskeisesti sosiaaliseen ympäristöömme ja turvan kannalta meidän on keskeisintä voida tuntea olevamme turvassa toisten kanssa. Aikuiset luovat lapsille tätä ympäristöä oman vuorovaikutuksensa kautta, turvaa ilmaisevilla eleillään, ilmeillään ja äänensävyillään. Lapsilähtöisessä, dialogisessa vuorovaikutussuhteessa lapsen oma ääni ja persoona pääsee esiin: hän saa mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi, mikä vahvistaa hyvinvointia ja tunnetta omasta hallinnasta sekä turvallisesta arjesta.

Myös aistiesteettömyyden huomiointi ja arjen strukturointi luo turvaa kaikille lapsille erityistarpeista riippumatta. Aistiesteettömyys (mm. valaistuksen, taustamelun, tilan selkeyden huomiointi) vähentää kuormitustekijöitä niin lapsilla kuin aikuisillakin, mikä luo hyvää pohjaa kaikkien turvan tunteelle. Strukturoinnin, kuten rutiinien, rytmin ja yhteisten sääntöjen kautta lapsi saa hallinnan tunteen omasta ympäristöstään ja tapahtumista – arjesta tulee ennakoitavaa ja ymmärrettävää, mikä puolestaan voimistaa turvan tunnetta ja osallistumisen mahdollisuuksia.

Tärkeimpänä lähteenä blogissamme oli Hanna Ikosen (2020): Mistä syntyy turvan tunne oppimisympäristössä? Kehittämistehtävä, Aivoterveyden erikoistumisopinnot. Iso kiitos Hannalle tästä tärkeästä työstä ja sen jakamisesta!

Lähteet:

• _{Case-Smith J & Clifford O’Brien J (2015): Occupational Therapy for Children and Adolescents. Elsevier Mosby, Missouri.}
• _{Hanna Ikonen (2020): Mistä syntyy turvan tunne oppimisympäristössä? Kehittämistehtävä, Aivoterveyden erikoistumisopinnot.}
• _{Kähkönen Essi (2021): Aivot ja keho hälytystilassa – pitkittyneen stressin terveyshaitat. Aivoliitto. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/aivot-ja-keho-halytystilassa-pitkittyneen-stressin-terveyshaitat#d29d9359}
• _{Pöyhönen Julia & Livingston Heidi (2020): Lapsen stressi –webinaari. Auta lasta palautumaan. https://fanniemotions.com/lapsen-stressi-webinaari/}
• _{Sajaniemi N, Suhonen E, Nislin M, Mäkelä J.E (2015): Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus. Bookwell Oy, Juva.}

---