Tunne aivosi – ja aivoissa asustavat aivoeläimet

Tunteet ovat syntymästä asti keskeisessä osassa inhimillistä elämää, oppimista ja kanssakäymistä. Ihmisen mieltä voi ajatella informaation ja energian virtana, joka tapahtuu yksilön sisällä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunteiden tehtävä on ohjata tätä virtausta. Aivoissa tunteista vastaa pitkälti limbinen järjestelmä, jota kutsutaan toisinaan myös tunneaivoiksi. Sen rakenteet ohjaavat merkittävästi mielialan ja tunteiden säätelyä, ja tunteet taas vaikuttavat merkittävästi aivojen toiminnalliseen järjestymiseen ja kehittymiseen.

Superkoira Manteli, Turso Norsu ja Professori Pöllö

Limbisen järjestelmän eli ”tunneaivojen” osien toiminnan ymmärtäminen auttaa meitä ymmärtämään myös tunnereaktioita. Sen keskeisimmät osat ovat mantelitumake, hippokampus ja etuotsalohkot. Myös monille lapsille on hyötyä aivotoiminnan havainnollistamisesta, esimerkiksi aivoeläimiä apuna käyttäen.

Mantelitumakkeen kautta välittyvät esimerkiksi emotionaalisesti ja sosiaalisesti tärkeiden ärsykkeiden arviointi ja tulkinta. Sen tehtävä on pitää meidät turvassa, eli se vastaa taistele-pakene-jähmety -reaktioista. Stressitilan jatkuessa pitkään tai ollessa voimakkaasti toistuvaa mantelitumake on jatkuvassa hälytystilassa ja voi estää muiden aivoalueiden tarkoituksenmukaista toimintaa sekä tunnekäsittelyn oppimista. Aivoeläimistä mantelitumakkeessa asuu superkoira Manteli. Se on valpas vahtikoira, joka painaa ärsykkeen havaitessaan herkästi hälytysnappulaa.

Aivoturso eli hippokampus puolestaan vastaa opittujen asioiden muistamisesta – kuten vaikkapa siitä, miten hätäännyttävässä tilanteessa voidaan toimia. Sen alueella tallennetaan toiston kautta uusia tilanteita ja toimintatapoja. Hippokampuksessa asuu kirjastonhoitaja Turso Norsu, joka Mantelin hälyttäessä ryntää etsimään kirjaston kirjojensa joukosta hätätilanteeseen sopivaa ohjekirjaa.

Etuostalohkoissa arvioidaan tunteen laukaisevaa tekijää ja oikeaa toimintatapaa tilanteeseen. Etuotsalohko toimii ikään kuin tunteiden ja toiminnan kaasuna ja jarruna, ohjaajana ja säätelijänä. Se antaa meille erilaisia toimintavaihtoehtoja, ja säätelee toimintaan ryhtymistä. Siellä toimiikin kolmas aivoeläin, viisas Professori Pöllö. Professori Pöllö rauhoittelee Mantelia hädässä, ja ehdottaa uusia toimintaehdotuksia hätäännyttäviin tilanteisiin. Kun Manteli opettelee ja toistaa uusia toimintatapoja, voi Professori Pöllö viedä uuden ohjekirjan Turso Norsun kirjastoon – ja näin ne tallentuvat aivojen järjestelmään yhteistyön kautta.

Rajoja, ravintoa ja rakkautta aivoille

Kun aivojen eri osat ja puoliskot toimivat hyvin yhdessä, ihmisen toiminta on jäsentynyttä, tasapainoista, joustavaa ja myötätuntoista. Aivojen kehittyminen täyteen toimintaansa vie kuitenkin vuosia. Esimerkiksi juuri se oleellisin toimintaa ohjaava ja säätelevä aivojen osa, etuotsalohkot, on täysin kehittynyt vasta n. 25 vuotta täyttäneillä nuorilla aikuisilla. Myös tämän takia lapset ovat impulsiivisia, ja heillä on hankaluuksia esimerkiksi odottaa ja sinnitellä. Lapselta ei siis ole realistista odottaa täysin säädeltyä käytöstä hyvästä syystä.

Aivojen kehittymiseen tasapainoisiksi ja joustaviksi voi kuitenkin vaikuttaa. Lapsen perustarpeet, eli ravinto, uni ja liikunta ovat myös aivojen hyvinvoinnin ja kehittymisen avainasemassa. Lisäksi salliva ja lempeä, mutta selkeät rajat käytökselle vetävä aikuinen on oleellisen tärkeä. Tasapainoinen kehitys nimittäin vaatii myös sen oppimista, että harmi, pettymys ja turhautuminen kuuluvat elämään. Aikuiset aiheuttavat lapsille tällaisia tunteita vetäessään rajoja lapsen käytökselle. Aikuisen tehtävä onkin ottaa kanssasäätelijänä vastaan lapsen kielteiset tunteet, ja auttaa häntä tulemaan niiden kanssa joustavasti toimeen. Rakkaudellisen rajanvedon myötä lapsi saa turvallisen ilmapiirin opetella tunnesäätelyä, sekä hyvät lähtökohdat tasapainoiselle aivojen kehitykselle.

Lähteet

^{Mäntymaa, M. (2007): Lapsen mieli, aivot ja vuorovaikutus. Teoksessa Schulman, M., Kallad, M., Leiman, A-M., SIltala, P. (toim.), Lasten psykoterapia ja sen vuorovaikutukselliset ulottuvuudet. Helsinki: Therapia-säätiö. 43—51.}

<sup>Sajaniemi, N., Suhonen, E. Nilsin, M. Mäkelä, J.E. (2005): Stressin säätely. Kehityksen vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sainio, T. & Sajaniemi, N. (2023): Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot. Jyväskylä: PS-kustannus.</sup>

---