Aikuinen leikkisän leikin tukijana

Leikki on lapsen luontainen tapa toimia ja keskeisimpiä osallistumisen muotoja lapsuusiässä. Leikki onkin yksi tärkeimmistä lapsen kehitystä eteenpäin vievistä voimista – sen lisäksi, että leikki tuo myös hyvinvointia ja iloa tähän hetkeen. Mutta millainen leikki on kehittävää ja hyvinvointia tukevaa? Onko tärkeää se, miltä leikki näyttää vai onko sittenkin kysymys lapsen sisäisestä kokemuksesta?

Milloin leikin taika voi tapahtua?

Leikkisyys-teorian kehittäjän Anita Bundyn mukaan leikki ei muodostu ja määrity näkyvässä toiminnassa, vaan lapsen kokemuksessa tilanteesta: kun hän on sisäisesti motivoitunut toiminnasta, hänellä on mahdollisuus kuvitteellisuuteen sekä sisäinen hallinnan tunne (“minä voin päättää, minun ajatuksillani on merkitystä”), on toiminta silloin leikkiä. Silloin leikin taika voi tapahtua, eli:

Kun aikuinen tukee tietoisesti näitä leikkisyyden elementtejä, mahdollistaa hän lapselle kultaakin kalliimmat leikkikokemukset, jotka tuovat laatua juuri tähän käsillä olevaan hetkeen samalla, kun rakentavat tulevaisuuden taitoja ja hyvinvointia.

Tuettu leikki – eli mitä ja miten?

Miten leikkisyyden elementtejä ja leikkiä sitten lähdettäisiin tukemaan? Yksi iso kompastuskivi meille aikuisille on usein liika ohjaavuus. Ohjatussa leikissä kasvattaja määrittelee pahimmillaan niin leikin sisällön, tavoitteet, toimintatavan, välineet kuin ajankohdan ja paikankin. Tällainen leikki harvoin täyttää leikkisyyden elementtejä: lapsi ei saa kokemusta sisäisestä hallinnan tunteesta, oman mielikuvituksensa voimasta, eikä sisäinen motivaatio syty. Lapsen aloitekyky, luovuus eivätkä ongelmanratkaisutaidot pääse kehittymään.

Ohjaamisen sijaan aikuisen tulisi tukea leikkiä. Tällöin leikki syntyy lapsen omista lähtökohdista: hän rakentaa ja ideoi itse leikkiä, ja aikuinen tukee näitä ideoita, leikkitaitoja ja erilaisia leikkijöitä sensitiivisesti ja kunnioittavasti.

Aikuinen toimii kuin kuminauhan päässä – hän tulee tarvittaessa lähemmäs leikin ydintä, ja tarvittaessa vetäytyy taka-alalle. Keskeisin tavoite on tukea lapsen omaa kokemusta osallisuudesta ja vaikuttamisesta, ja tämä tavoite mielessään aikuinen voi rakentaa leikkiä yhdessä lapsen kanssa, syventäen ja rikastaen lapsen kokemusta. Usein leikkiä tukee jo se, että aikuinen on läsnä ja valmis antamaan panoksensa leikkiin tarvittaessa.

Aikuisen leikissä mukanaolo edellyttää tietoista läsnäoloa – toisen ihmisen arvostusta, kunnioitusta ja välittämistä. Tämä tekee tuetusta leikistä voimauttavan kokemuksen lapselle, sillä siinä yhdistyvät lapsen tunteet, tarpeet sekä aikuisen tuki. Leikin tukeminen alkaakin leikin havainnoimisesta. Systemaattinen havainnointi tuo arvokasta tietoa lasten aidoista tarpeista ja tunteista, ja nämä muodostavat pohjan, jolle leikin tukemisen suunnitelmaa aletaan rakentamaan.

Miten aikuinen voi tukea leikkiä?

Kun halutaan tukea lapsen leikkiä, on aivan ensimmäiseksi varmistettava, että leikkihetkille on järjestetty arjessa aikaa – ja sellaisina hetkinä, kun lapsi ei ole nälkäinen, väsynyt tai stressaantunut.

Kun esimerkiksi leikin kehityksessä, leikkiin keskittymisessä tai leikkivässä ryhmässä toimimisessa on haasteita, nousee aikuisen rooli leikin tukijana erityisen tärkeäksi. Silloin aikuinen voi kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:

• Aikuinen voi hakeutua lähettyville; kuin kuminauhan päähän ja auttaa tarvittaessa, häivyttäen taas rooliaan, kun häntä ei tarvita.
• Soljuuko leikki lapsen ohjaamana, lapsen aloitteista ja mielenkiinnon kohteista kummuten vai aikuisen ohjaamana? Onko leikkitilassa tarjolla lasta kiinnostavia leikkivälineitä? Onko lapsella valinnan mahdollisuuksia (liikaa/liian vähän)?
• Tarvitaanko aikuista luomaan turvallista ilmapiiriä? Ilmapiiriä, jossa kaikki ovat hyväksyttyjä omana itsenään? Tai ilmapiiriä, jossa kilpailullisuus ei ole määräävänä tekijänä?
• Olisiko leikin tahtia hyvä hieman hiljentää mallittamalla rauhallisempaa tahtia, hidastamalla omaa vuorovaikutusta tai vaikka kuiskailemalla?
• Onko leikkijöiden vuorovaikutuksessa solmukohtia, joissa aikuinen voisi auttaa: vahvistaa jonkun leikkijän viestiä tai selventää sitä muille, auttaa ristiriitatilanteissa tai antaa mallia neuvottelusta?
• Saako lapsi onnistumisen kokemuksia leikissä? Tarvitaanko aikuista varmistamaan onnistumisen kokemukset esim. yhteisleikissä muiden kanssa?

---

Tapausesimerkki

Pouta on 8-vuotias koululainen, jolla ei ollut yhtään kaveria koulussa. Toimintaterapian tärkeimmäksi tavoitteeksi nousikin toisten leikkiin mukaan pääseminen välitunneilla ja kavereiden löytäminen. Toimintaterapia sovittiin tapahtuvaksi pitkän välitunnin aikana. Terapian alussa kiertelimme piha-alueella ja katselimme, mitä kaikkea siellä touhutaankaan ja mikä leikeistä kiinnostaisi Poutaa (lapsen mielenkiinnon kohteiden huomioonottaminen, hallinnan tunteen tukeminen). Kun kiinnostava leikki löytyi, pohdittiin miten siihen voisi liittyä niin ettei toisten leikki häiriinny (leikkitaitojen tukeminen, onnistumisen kokemusten varmistaminen). Kun toisten leikkiin oli onnistuneesti liitytty, siirtyi terapeutti “kuminauhan päähän”; tukien Poudan leikkiä muiden kanssa tarvittaessa (kuten Poudan tarkkaavaisuuden hajaantuessa tai vireystilan kiihtyessä liiaksi), mutta muuten pysyen mahdollisimman vähän ohjaavana.

---

Lopuksi

Lapselle on tärkeää, että aikuinen pitää lapsen toimintaa merkityksellisenä. Leikille ja leikki-ideoille on tärkeää antaa tukea ja kannustusta. Aikuisen kyky pitää mieli ja korvat avoimina lapsen kokemuksille, ajatuksille, toiveille ja näkemyksille onkin oleellisen tärkeä taito leikin tukemisessa.

Leikin mahdollistaminen ja leikin merkityksellisyyden tunnistaminen on yksi aikuisen tärkeimmistä tehtävistä. Leikillä on suuri itseisarvo – sitä tulee arvostaa ja kunnioittaa lapsuusajan keskeisimpänä toimintamuotona. Leikki kuuluu jokaiseen päivään – vapaasti soljuvana ja iloisena.

Lähteet

^{Lahtinen Leena: Tuettu leikki – lapsen kehityksen ja oppimisen tuki (s. 254). Annele Wimanin teoksessa Hyvinvoiva lapsi oppii.
Skard Geva ja Bundy Anita: Test of Playfulness. Kirjassa Parham L.D. ja Fazio L. S. Play in Occupational Therapy for Children. 2nd edition.
Tanta Kari J ja Knox Susan H: Play. Teoksessa Case-Smith J. ja Clifford O’Brien J. Occupational Therapy for Children and Adolescents. 7th edition.
Wiman Annele: Tuettu leikki vastaa lapsen syvimpiin tarpeisiin sekä luo hyvinvoinnin kivijalkaa (s. 248). Annele Wimanin teoksessa Hyvinvoiva lapsi oppii.}

---